Pirtanauhaloimen voi luoda joko hyvin nopeasti ja lievästi sotkuisesti tai sitten vähän elegantimmin järjestyksessä. Mitä enemmän lankoja ja mitä pidempi loimi, sitä todennäköisemmin kannattaa nähdä vähän enemmän vaivaa. Jos loimi on 1-2 metriä pitkä ja lankoja on vain vähän, ei sillä niin ole väliä.
Loimen pituus ja langan menekki
Punomon ohjeen mukaan kannattaa laskea 10 % kutistumisvaraa ja päälle 30 cm päitä varten. Ohje näyttäisi tulevan suoraa Viivi Merisalon kirjasta ”Nauhoja”. Kokemattoman kutojan kannattaa ehkä varmuuden vuoksi varata päihin 50 cm.
Esimerkki: Halutaan 150 cm pitkä vyö. 150 cm * 1,10 (vyö+kutistumisvara) on 165 cm. Siihen päälle 50 cm päihin tarkoittaa, että yksittäisen loimilangan pitää olla 215 cm pitkä. Jos mallissa on 6 punaista lankaa, täytyy punaista siis olla käytettävissä 6 * 215 cm eli 1290 cm (12,9 metriä).
Kirjassaan ”Eesti Kirivööd” Pia Rand laskee vähän enemmän varaa leveähköön vironvyöhön eli poimittuun pirtanauhaan, hänellä on 10 % kutistumisvaraa, 15 cm alkuun ja 50 cm kutomatta jäävään osuuteen lopussa. Hänen kaavansa olisi siis vyön pituus * 1,10 + 65 cm.
Stoltz, Vatshelle ja Skogstrand antavat kirjassaan ”Vestlandsbånd” hyvin samankaltaisen kaavan: vyön pituus + 10 % + 50 cm aluille ja lopuille, mutta huomauttavat, että harjoitusvaiheessa pituuteen kannattaa lisätä 20 cm, jos alku ei heti näytä hyvältä (”Det er ikke alltid at det blir pent med en gång.”).
Muista, että tarvitset joitakin metrejä lankaa myös kuteeseen. Usein kuteena käytetään samaa lankaa kuin reunimmaisissa loimissa, mutta kude voi myös olla jotain muuta lankaa, jopa eri kuitua ja ohuempaa kuin loimet. Kansallispukunauhoissa määritellään erikseen, mitä lankaa kuteena käytetään, muuten voit valita itse.
Loimen pituus riippuu myös pirtanauhan tyypistä. Susan J. Foulkes kirjoittaa kaksireikäiselle kuviopirralle suunnitellussa mallikirjassaan ”Weaving Patterned Bands”, että ottamatta huomioon projektin tarkkaa luonnetta pitää kaksireikäisellä kuviopirralla kudottaessa lisätä pituuteen 30 % ja 65-70 cm – eli huomattavasti enemmän kuin Merisalon ohjeessa.
Videoita loimen luomisesta
Lyhyen pirtanauhan voi luoda lanka kerrallaan leikaten: https://youtu.be/pbFzDb5A9ro
Pidemmän ja paremmin järjestetyn loimen voi luoda tuolinjaloissa, jos sattuu olemaan käytettävissä sopivat tuolit ja pöytä: https://youtu.be/TU6vqNxPXtU
Myös Strömsössä luotiin loimi tuolin jaloissa nätisti: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/24/opi-kutomaan-poimittavaa-kuviota-nauhapirralla (sivulla on myös video)
Loimen voi myös luoda luomapuissa, jollaisilla yleensä tehdään loimi kangaspuihin: https://youtu.be/IeEfMmopHuk
Punomon videota pirtanauhan tekemisestä on kehuttu, tässä loimen luonti on ehkä selostettu selkeämmin: https://punomo.fi/kasityotekniikat/lankatekniikat/nauhat-ja-nyorit/pirtanauha/pirtanauha-video/
Durham Weaverillä on englanniksi vähän erilainen ohje kapean poimitun pirtanauhan loimen luomiseen: https://youtu.be/SgTiDoLu8dg
Loimen luomisesta kertovia kotisivuja
Inspiraatio on mottomme-blogin pirtanauhasivu kertoo loimen luomisesta varsin selkeästi. Tässä tehdään poimitun pirtanauhan loimi, jossa luodaan ensin pohjalankaloimi ja sitten kuviolankaloimi. Jos tekee peruspirtanauhaa, riittää tietysti, että luo pohjalankaloimen.
Loimen luomisesta löytyy muutama muukin kotisivu, mutta kävi ilmi, että ne toistavat lähes sanasta sanaan tai joskus vähän lyhennettynä alla olevaa Viivi Merisalon ohjetta.
Loimen luominen kirjojen selittämänä
Viivi Merisalo, ”Nauhoja”: ”Loimi luodaan luontiohjeen mukaan luomapuissa tai ellei sellaisia ole, ylösalaisin käännetyn pöydän jaloissa tai sopivan välimatkan päässä toisistaan olevien koukkujen varassa. [—] Loimen toiseen päähän tehdään tiuhta: pujotetaan loimen poikkisuuntaan paksu kaksinkertainen lanka, jonka toinen säie kuljetetaan vuoroin yhden langan yli, yhden ali ja toinen säie päinvastoin. Tiuhtalanka pitää loimen luodussa järjestyksessä ja siitä on helppo poimia langat pirtaan. Luotu loimi palmikoidaan niin kuin ketjusilmukoita virkataan. Palmikointi aloitetaan tiuhdattomasta päästä.”
Eli siis Merisalo luo loimen täsmälleen oikeassa järjestyksessä ja myös pitää langat järjestyksessä sen jälkeen. Tässä ohjeessa ei kuitenkaan luoda lankoja ristiin vaan tiuhta tehdään käsin pujottamalla jälkikäteen.
Siinä ne suomenkieliset ohjeet sitten näyttävät olevankin… Muilla kielillä löytyy vähän lisää, kun kaivelee.
Susan J. Foulkes ottaa kirjassaan ”Weaving Patterned Bands” aivan toisen asenteen, hän asettaa loimen luontia varten kaksi tolppaa (esimerkiksi voi käyttää ruuvipuristimia ylösalaisin) ja tukee pirran pystyasentoon näiden väliin, ja sitten loimi luodaan tolppien väliin pirran kautta. Kuulostaa jonkin verran monimutkaiselta silloin, jos halutaan vain tavallinen perusloimi. Käytettävissä pitää myös silloin olla riittävän pitkä tila, johon tolpat saa, ei onnistu minulta. Susanin Direct Warping-menetelmästä on video, jos oikeasti kiinnostaa.
ICA-förlagetin vanha kirja ”Band” sisältää ohjeita monenlaisille nauhapuille, mutta myös pirralle: ”Varpningen utföres på varpställning eller också kan man varpa genom att föra garnet mellan två fasta punkter. […] Man lägger ett skäl och sätter i små korta skälstickor av trä eller papp, som får kvarsitta medan man träder i skeden, men sedan kan avlägsnas.”
Tässäkin luodaan loimi kahden pisteen väliin. Luomisjärjestyksestä ei sanota mitään, mutta koska loimi luodaan ristiin eli siihen tehdään tiuhta ja ristin ympärille laitetaan tikut/pahvit (”skälsticka”; Strömsö tekee tämän ohjeessaan), niin oletettavasti loimi luodaan ohjeen mukaisessa järjestyksessä.
Pia Randin kirjassa ”Eesti Kirivööd” luodaan loimi kuvasta päätellen hyvin yksinkertaisesti (luomista ei selitetä tekstinä): Lankaa vedetään kahden tolpan väliin väri kerrallaan ja se on sitten siinä. Ei mitään viriöitä tai tiuhtoja, poikki ja pinoon ja pirtaan. Paljon laajemmin selitetään sitten se, miten loimi tehdään papelolta kudottaessa tai inkle loom-tyyppisiin nauhapuihin, mutta se jää tämän sivuston ulkopuolelle (ainakin toistaiseksi).
Stoltz, Vatshelle ja Skogstrand ovat kirjoittaneet upean norjalaisen kudontakirjan ”Vestlandsbånd”. Loimen luomisessa ei kuitenkaan hienostella: ”Å renne vil si at vi måler ut trådene som går på langs i båndet, så de blir like lange. Antall tråder som trengs av hver farge, er oppgitt i rennelisten for hvert bånd.
Renningen lages enkelt ved hjelp av to faste punkter, f.eks. ved å feste to tvinger i ønsket avstand på en bordkant. Du kan også snu to stoler på bordet slik at beina er opp och renne rundt disse. Det finnes også spesiallaget utstyr (rennebom).”
Kirjassa on myös kuva, jossa on vedetty lankaa kahden pöytään kiinnitetyn puristimen väliin. Tekstissä ehdotetaan kahden puristimen tai ylösalaisen käännettyjen tuolien käyttämistä ja mainitaan myös luomapuut. Loimi vedetään siis suoraviivaisesti kahden pisteen väliin väri kerrallaan, järjestyksestä viis.
Loimen luominen kahden (tai useamman) puristimen väliin
Kotikutoinen, mutta yllättävän toimiva tapa lyhyemmän loimen luomiseen on käyttää pöytää ja ihan tavallisia ruuvipuristimia. Omani on kaivettu suoraan työkalupakista ja käytän paria paksumpaa pahvinpalaa pöydän suojaamiseen, vaikka puristimissakin on muovisuojat leuoissa. Omistan myös pari pöytään kiinnitettävää varta vasten tehtyä ”tolppaa”, mutta puristimet toimivat yllättävän hyvin. Jos pöydän pituus ei riitä, loimen voi luoda ”siksakkina” tai mutkan kautta, kun vain käyttää vähän useampia puristimia.
Itse luon langat väri kerrallaan ihan ympyränä ilman tiuhtaa. Tarpeeksi pitkällä loimella seuraus on luultavasti solmu tai sotku, mutta parin metrin loimella olen pärjännyt ihan hyvin.
(Kuvia tulossa tähän osuuteen ihan pian, mutta päätin nyt kuitenkin julkaista sivun vähän keskeneräisenä.)
Pirtanauhasivusto 